Tampereen teollistuminen alkoi 1800 luvun alkupuolella. Alkuun teollisuus keskittyi Tammerkosken rannoille sen tarjoaman vesivoiman takia. Erilaisten voimalaitosratkaisujen kehittyminen mahdollisti teollisuuslaitosten rakentamisen myös muualle, kuin kosken läheisyyteen.
Satamakadun ja Koulukadun kulmauksen tontilla oli teollista toimintaa jo 1800 luvun lopulla. Nykyisen rakennuksen ensimmäistä osaa ruvettiin rakentamaan 1905 ja 1906 Oy Tampereen Villakutomatehdas aloitti kutomotuotannon tontin rakennuksissa.
Nykyisen kompleksin ensimmäisen vaiheen rakennus tehtiin Satamakadun suuntaisesti. Rakennustekniikkana oli ajan mukaan tiilestä muuratut ulkoseinät, keskilinjan tuntumassa betonipilaririvi ja teräsbetoninen ylälaattapalkistovälipohja. Tämä tekniikka mahdollisti avarat ja muunneltavat tilat, sekä myös suuret ikkuna-aukot, jotta luonnonvaloa saatiin sisään mahdollisimman paljon. Vastaavaa tekniikkaa käytettiin rakennuksen laajennuksissa myöhemminkin. Ajan teollisuuslaitokset ovat ulkonäöltään varsin samannäköisiä sekä Tampereella, että ympäri maailman. Tähän syynä on aikansa rakennustekniikka sekä myös kaava-asetukset.
Ensimmäinen laajennus tapahtui vuonna 1916. Suunnittelijana oli Birger Federley ja rakentamista jatkettiin Satamakadun suuntaisesti.
Vuonna 1919 tehdas siirtyi Suomen Trikoon omistukseen. Tässä vaiheessa toimintoja ruvettiin keskittämään sukkatuotantooon.
Birger Federley laati vuonna 1926 suunnitelman, jossa rakennus kiertäisi koko tontin ja olisi korkeimmillaan kuuden kerroksen korkuinen. Suunnitelman ensimmäinen vaihe toteutettiin 1926-27 ja toinen 1928-29. Viimeinen vaihe tehtiin 1934-35 ja tässä vaiheessa rakennus nousi täyteen korkeuteensa kaikilta sivuiltaan.
Trikootuotteiden kysyntä oli sota-aikaan suuri ja tiloja laajennettiin vuosina 1942-44. Tässä vaiheessa rakennusten leveyttä lisättiin rakentamalla sisäpihan suuntaan ja korotettiin lisäämällä ullakkokerrokset.
Suomen Trikoosta kasvoi merkittävä tekijä Suomen ja koko pohjoismaiden sukka- trikooteollisuudessa. 30-luvulla tehdas tuotti lähes puolet alansa tuotannosta Suomessa ollen pohjoismaiden suurin trikootehdas.
Tehdas oli myös merkittävä työnantaja ja parhaimmillaan talossa olikin 932 työntekijää puolaamassa, värjäämässä ja ketlaamassa – ja tokihan muitakin työnkuvia aiheeseen liittyi.
Suomen Trikoo lopetti tuotannon näissä tiloissa vuonna 1965.
Tampereen kaupunki osti kiinteistön ja alkoi sijoittamaan tiloihin omia toimintojaan vuonna 1966. Muutostöitä tehtiin vuosien myötä paljon, mutta ne eivät olleet suuremmin päällepäin näkyviä, eivätkä rakenteisiin puuttuvia.
Rakennus sai uuden sisäänkäynnin Satamakadun länsipäähän ja suuria tehdassaleja pilkottiin kevein väliseinärakentein moniin eri käyttötarkoituksiin. Ullakkotiloja laajennettiin ja niihin valmistui mm. auditorio ja saunatilat. Myös talotekniikkaa kehitettiin vuosien varrella aikaansa vastaaviksi. Avariksi ja korkeiksi rakennetut teollisuustilat taipuivat moneen taas kerran.
Tiloissa oli monenlaista toimintaa, mm. kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen toimisto- ja vastaanottotiloina, opetustoimintaa (ammattikoulun sähköasennuslinja ja teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan laitos sekä hoitoalan koulutusta) ja monille kävi varmaan tutuksi neuvolapalvelut.
Rakennuksen ikä ja moninaiset muutostyöt saivat aikaan sen, että talossa ruvettiin kokemaan ongelmia. Työntekijöiden kyselyjen ja kaupungin tilaaman tutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että ongelmat olivat aitoja ja vakavia. Mitään yhtä yksittäistä selittäjää ongelmille ei tutkimuksissa löytynyt.
Asuintalon aika
Vuonna 2013 kaupunki siirsi toimintansa uusiin Tipotien tiloihin ja tontti rakennuksineen jäi tyhjilleen.
Rakennus haluttiin asuinkäyttöön, mutta monin ehdoin. Tontille haluttiin mm. tehostetun palveluasumisen ryhmäkoteja sekä omistus- ja vuokra-asuntoja. Myös rakennuksen suojeluehdot piti huomioida. loppuvuodesta 2013 tontista järjestettiin luovutuskilpailu.
Tontinluovutuskilpailun voittajaksi nousi Lujatalon, Tampereen vuokratalosäätiön ja Arkkitehtitoimisto Helamaa Heiskasen Sukkasillaan-ehdotus. Suunnitelman mukaan taloon toteutettiin kolme erillistä taloyhtiötä omistusasumista varten, 46 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa, 70 tehostetun palveluasumisen yksikköä sekä joitain liiketiloja, mm. pieni päivittäistavarakauppa.
Taloyhtiöistä vanhaan C-osaan tuli Värjäri, 30 asuntoa loft-tyyppisinä ratkaisuina. Värjärin yksiöihin pystyttiin jättämään vanhan rakennuksen tunnelmaa; seinille punatiiltä sekä betonikattoon lautamuottipintaa. Asunnot ovat reilun kokoisia yksiöitä ja liki neljämetristä huonekorkeutta on hyödynnetty tekemällä asuntoihin parvitiloja. Ketlari tehtiin uudisrakennuksena puretun d-osan tilalle ja siinä on 65 asuntoa. Ja vanhojen purettujen ullakkotilojen paikalle rakennettiin kaksi uutta kerrosta, joista muodostui meidän Puolarimme, sisältäen 24 asuntoa, joista osa kaksikerroksisina toteutuksina.
Vanhojen tehdasrakennusten kunnostukset ja muutokset asuinkäyttöön eivät koskaan ole helppoja, eikä tämäkään kohde ollut poikkeus. Tehtaan toiminnan ajalta rakenteissa ja maaperässä oli öljyä ja kemikaaleja. Ja tutkimukset olivat osoittaneet, että rakennuksessa oli sisäilmaongelmia. Oli myös tiedossa, että sotaaikana tehdyt muutostyöt olivat heikkoja materiaalien saatavuusongelmien takia. Rakennuksesta poistettiin projektiin alkuvaiheessa sisäpuoliset pintarakenteet, alakatto ja muut peittävät rakenteet. Tämän jälkeen suoritettiin tarkat tutkimukset ja selvitykset, joiden perusteella selvisi, mitä piti purkaa ja poistaa. Lujatalon toimitusjohtajan Jussi Tanhuanpään mukaan rakenteista on nyt poistettu kaikki epäpuhtaudet. Entisestä jäljelle jäi lähinnä julkisivu. ”On ollut Lujatalon ja vuokratalosäätiön yhteinen intressi, että tämä on puhdas, kun tämä menee asumiskäyttöön, Tanhuanpää sanoo
”Trikootehtaan tapauksessa teollinen historia kohtaa ajankohtaisen täydennysrakentamisen”
Yo. lause toteutuu nimenomaan Puolarin tapauksessa. Tampere on monilla ratkaisuilla kannustanut täydennysrakentamiseen ja varsinkin talojen korottamisia on tehty ympäri kaupunkia. täydennysrakentaminen koetaan yleisesti myös ekologisena sekä kustannustehokkaana ratkaisuna.
Täydennysrakentamisen lisäksi Puolari peilaa rakennuksen historiaa, sota-ajan laajennuksia tehtiin myös rakentamalla ullakkotiloja ”valmiin” rakennuksen päälle.
Lisäkerrokset suunnitellaan yleensä kevytrakenteisiksi, koska ne vaativat rakennuksen rungolta alkuperäistä suurempaa kuormansietoa. Puolarissa keveys toteutuu puurakenteen kautta.
”Puolari muodostuu kaupunkikuvallisesti huomattavasti enemmän itsenäiseksi kuin alisteiseksi rakennukseksi.”
Asemakaavamääräysten mukaan täydennysrakentamisen tulisi olla alisteista (toissijaista tai sopeutuvaa). Puolarissa tämä toteutuu esim. korotusosan sisäänvetona, pintamateriaaleissa ja ikkunoiden aukotuksissa.
Jäähän Puolari lähikaduilta katsoessa aika lailla piiloon ja on kaiken kaikkiaan hienoa, että se on saatu tällaisena rakentaa ja sen katsotaan toteuttavan aiheeseen liittyvät määräykset. Toisaalta Lukka toteaakin:”Trikootehtaan vertaaminen asemakaavamääräyksiin on erikoislaatuista. Sen voi katsoa sekä osittain noudattavan että osittain rikkovan lähes jokaista asemakaavamääräystä, tulkinnasta riippuen”
Omaan silmääni Puolari ei voisi kauempana olla alisteisesta tai toissijaisesta. Sopivasta kulmasta katsottuna se näyttää mielestäni ylväältä ja itsenäiseltä, sopien alla olevaan rakennukseen hienosti. Itsenäisyys korostuu luhtikäytävissä, asuntojen pohjaratkaisuissa ja upeissa maisemissa. Vaikka kerrostalossa asummekin, mielestäni Puolari toteuttaa jossain määrin yhtä suomalaista asumisunelmaa – omakotitaloasumista kaupungin keskustassa.
Grand designs ohjelmaa lainatakseni ”se on hyvää arkkitehtuuria”. Tyytyväistä asumista as. oy Puolarissa vuodesta 2021 Harri Länsisalo / E1
ps. Värjäri ja Puolari nimet ovat selkeitä, mutta mitenkäs se Ketlari ? Ketlauksessa neulokset liitetään toisiinsa silmukka silmukalta. Näin saadaan sukkien saumat yhteen ja kärjet kiinni.
Sähköautojen suosion kasvu on ilmeistä. Niiden ympäristöystävällisyys, alhaiset käyttökustannukset ja uudet teknologiat ovat tehneet niistä houkuttelevan valinnan monille autoilijoille. Mutta jotta sähköauton käyttö olisi mahdollisimman
Auringon energia on uusiutuva, puhdas ja loputon voimavara. Taloyhtiössämme on alettu katsomaan kohti aurinkoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, ja harkitsemme vakavasti aurinkopaneelijärjestelmän asentamista katollemme. Aurinkopaneeliprojektin
